"Haluan vain olla, en aina mennä. Istua tässä ja katsella telkkaria. Miettiessäni nyt tätä kaikkea, ihmettelen, tätäkö elämä on."
Miksi tuntuu nykyisin, että on niin kiire? Miksi tuntuu, että istuttuani ensin kuusi tuntia koulussa, tulen kotiin ja sama jatkuu taas; opiskelu ei lopu koskaan. Viikot, viikonloput, viikot ja kuukaudet menevät, enkä edes huomaa.
Koulua on käyty runsas kolme(ko) kuukautta ja en ehdi edes tajuta, että aika on sujahtanut sormieni lävitse - ja mitä sain aikaiseksi.
Haluan taas sen viikonlopun, jolloin kaikki oli niin ihanaa.
Onko elämän tarkoitus opiskella ja todella hankkia kunnon ammatti? Tyydyttääkö se sitten meidät? Mm, minusta tuntuu, että ei. En tällä hetkellä edes tiedä, mikä minusta tulisi. Miten tässä ehtisi ajatella, kun on niin paljon muutakin mietittävää.
Mitä sitten, kun todella saavuttaa sen? Olenko sitten onnellinen, mitä ikinä teenkin? Saanko edes töitä vai ovatko kaikki työt siirtyneet esim. Kiinaan?
Miksi kunnon ammatti ei minusta tyydytä? Koska minusta elämässä pitäisi olla niin paljon muutakin; etköhän tiedä, mitä. Mikä nyt merkitseekään sinulle jotain, sitä tarkoitan. Ehkä kymmenen vuoden päästä asiat ovat toisin. En tiedä.
Sori, luin YH;ta tänään aika rutkasti. So-called-smart-now.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Niin totta.
VastaaPoistaOn tullu tässä itekkin luettua YH:ta, lauantaista alkaen ja torstaihin asti. Tää on nyt jo kauheeta pänttäämistä, mä en tiedä miten kestän lukiossa.
Tuntuu että pitäis saavuttaa niin paljon, mutta kun tarkemmin miettii niin siitä selviäis paljon vähemmällä vaivallakin.