Nyt ei jaksa. Ei jaksa, ei jaksa. Koeviikot tulossa ja kesä on tullut; ulkona paistaa aurinko ja mä meinasin mennä lenkille, mutta siellä alkoi tosissaan paistaa tuo aurinko; ei, en mene juoksemaan 24 asteeseen; ei, tiedä mitä seuraa.
On tylsä olo.

Hampaat pestään hammasharjalla.

Silmät meikataan ripsivärillä.

Vaatteet pestään pesukoneessa.

Olisipa kaikki näin yksinkertaista.

22:05

Työ vie ajan
sen kaiken
ulkopuolisen

Emme huomaa
laskea minuutteja
kuin vasta

liian myöhään.

Myös ihmissuhteet
ovat osa takinkangasta
josta otamme tukea
lähikaupassa

Myyjän punaiseksi maalatut
huulet tuijottavat kärsimättöminä
kun mummo etsii lompakkoa
kassistaan.

Huokaillessamme
ihmissuhteiden monimuotoisuuden
kauneutta

on totuus
elämä ei ole helppoa

kanssasi.

Ymmärsi tänään, miksi sanotaan aina.
Pitäisi elää hetkessä.
Nähdä tässä jotain suurta
Ei odotella huomista.
Tämä hetki on yksi tie onnellisuuteen.
Mutta helppoa se ei ole.

-.-

Emmä tiedä. Vaikka näyttää, että kaikki löytäis jonkun, niin ei ne loppupeleissä löydä. Ne petetään ja ne merkkaa facebookin etusivulle olevansa taas sinkkuja. Sit ne on taas parisuhteessa ja itkee pian, et on sinkkuja. Miehet -.-
Se on hassua ajatella, miten nuorena sitä saatetaan aloittaa seurustelu, vaikka tässä ois koko elämä aikaa. Vaikka samalla mä ymmärrän, tää on sitä ikää, et alkaa kaivata jotakuta vierelles. Silti se on outo ajautus - ainakin mun näkökulmasta.

Haluaa ja ei halua. Itse olen ainakin ollut aina niin itsenäinen, et vois olla outoa, et oiski joku TÄS vieres, joka odottais ja tykkäis tosissaan. Se ois ihanaa, mut samalla, ehkä, rasittavaaki. Muttei oo rasittavaa olla rakastunut, koska silloin toivottavasti se toinenkin on. Mutta voi olla rasittavaa olla ihastunut, silloin se kaikki voi ollakin vaan haaveilua ja haaveilua ja toinen ei edes tiedä, mitä sä haluat.

Entä ne onnelliset parit, jotka aloittavat yhdessäolonsa 16-vuotiaina? Onko ne yhdessä vielä 16 vuoden päästä - sen mä haluan tietää! Pystyvätkö he rakastamaan toisiaan niin kauan ja vielä sen jälkeen. Kestääkö rakkaus tässä yhteiskunnassa, missä on kaikkea niin kamalaa ja ihanaa. On paineita suoriutua niin parisuhteessa kuin työelämässä, pitäisi olla nätin näköinen, värjätä hiukset, olla kiva, olla suosittu. Olla onnellinen, olla kulta, olla kesäisin kännis, eiku olla koko ajan kännis.

Liikaa kamaa, mistä elämän kuuluisi koostua. Mutta mistä elämä sitten koostuu?

"Minulle kuuluu ihan hyvää.

Mitä sinulle?

Niin, senhän sinä halusitkin kuulla.

Mitä minulle kuuluu?

Aivan kuin sinua kiinnostaisi - mitä minulle kuuluu?

No,

minulle kuuluu

toden totta minulle kuuluu

hyvää.

Mutta kuulutkoot!"

Perhonen lasikuvussa

"Perhonen lasikuvussa on surullinen elokuva elämisestä, kuolemisesta ja luopumisesta, mutta myös ihmisyydestä ja ihmisenä olemisesta. Ajatuksia herättävä elokuva pistää miettimään itseilmaisun välttämättömyyttä ja sitä valtavaa määrää pieniä ja isompia tarpeita, joita jatkuvasti tyydytämme ja jotka tekevät meistä inhimillisiä. Kun ihmistenvälinen kommunikaatio karsitaan minimiin ja viestiminen typistyy pelkäksi informaation välittämiseksi, on lehtimiehenä sanan säilää taitavasti käytelleen Jean-Dominiquenkin hyväksyttävä uudet rajansa ja myönnettävä, ettei ole enää entisensä, ettei tiedä enää, kuka on vai onko kukaan. Elokuva näyttää myös konkreettisesti, mitä tapahtuu ihmisen arvokkuudelle ja omanarvontunnolle, kun hänet sysätään täysin toisten ihmisten armoille."

Kuulostaa mielenkiintoiselta, jos sattuisi joskus vaikkapa kaupassa vastaan voisin ostaakin. 8)