"Perhonen lasikuvussa on surullinen elokuva elämisestä, kuolemisesta ja luopumisesta, mutta myös ihmisyydestä ja ihmisenä olemisesta. Ajatuksia herättävä elokuva pistää miettimään itseilmaisun välttämättömyyttä ja sitä valtavaa määrää pieniä ja isompia tarpeita, joita jatkuvasti tyydytämme ja jotka tekevät meistä inhimillisiä. Kun ihmistenvälinen kommunikaatio karsitaan minimiin ja viestiminen typistyy pelkäksi informaation välittämiseksi, on lehtimiehenä sanan säilää taitavasti käytelleen Jean-Dominiquenkin hyväksyttävä uudet rajansa ja myönnettävä, ettei ole enää entisensä, ettei tiedä enää, kuka on vai onko kukaan. Elokuva näyttää myös konkreettisesti, mitä tapahtuu ihmisen arvokkuudelle ja omanarvontunnolle, kun hänet sysätään täysin toisten ihmisten armoille."
Kuulostaa mielenkiintoiselta, jos sattuisi joskus vaikkapa kaupassa vastaan voisin ostaakin. 8)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti