-.-

Emmä tiedä. Vaikka näyttää, että kaikki löytäis jonkun, niin ei ne loppupeleissä löydä. Ne petetään ja ne merkkaa facebookin etusivulle olevansa taas sinkkuja. Sit ne on taas parisuhteessa ja itkee pian, et on sinkkuja. Miehet -.-
Se on hassua ajatella, miten nuorena sitä saatetaan aloittaa seurustelu, vaikka tässä ois koko elämä aikaa. Vaikka samalla mä ymmärrän, tää on sitä ikää, et alkaa kaivata jotakuta vierelles. Silti se on outo ajautus - ainakin mun näkökulmasta.

Haluaa ja ei halua. Itse olen ainakin ollut aina niin itsenäinen, et vois olla outoa, et oiski joku TÄS vieres, joka odottais ja tykkäis tosissaan. Se ois ihanaa, mut samalla, ehkä, rasittavaaki. Muttei oo rasittavaa olla rakastunut, koska silloin toivottavasti se toinenkin on. Mutta voi olla rasittavaa olla ihastunut, silloin se kaikki voi ollakin vaan haaveilua ja haaveilua ja toinen ei edes tiedä, mitä sä haluat.

Entä ne onnelliset parit, jotka aloittavat yhdessäolonsa 16-vuotiaina? Onko ne yhdessä vielä 16 vuoden päästä - sen mä haluan tietää! Pystyvätkö he rakastamaan toisiaan niin kauan ja vielä sen jälkeen. Kestääkö rakkaus tässä yhteiskunnassa, missä on kaikkea niin kamalaa ja ihanaa. On paineita suoriutua niin parisuhteessa kuin työelämässä, pitäisi olla nätin näköinen, värjätä hiukset, olla kiva, olla suosittu. Olla onnellinen, olla kulta, olla kesäisin kännis, eiku olla koko ajan kännis.

Liikaa kamaa, mistä elämän kuuluisi koostua. Mutta mistä elämä sitten koostuu?